Voimaa

Viideltä maanantai-aamuna heräsin äidin ääneen. Hän höpötteli leperrellen Roomeolle, hyvää huomenta toivotellen ja kiroten samalla lempeään sävyyn sitä faktaa, miten kissa ei osannut pitää turpaansa rullalla yöllä. Karvakasalla taisi olla pikkuisen tylsää ja matot olivatkin vääntyilleet rullille yön pimeinä tunteina. Muutama karvatuppokin taisi löytyä huoneennurkista pyörimästä. Miu ja mau. Kahvikuppien kilinää ja mokkamasterin huminaa. Kai sitä piti sitten herätä.

Edellisenä iltana en meinannut nukahtaa sitten en millään. Niin paljon minua jännitti ja olin kovin fiiliksissä tulevasta Slipknotin keikasta - sekä tatuoinnista, hui. Pyörin sängyssä levottomasti, melatoniini ei tuntunut auttavan yhtään, kuten ei myöskään taustalla soinut rauhallinen musiikki. Ajatukset ja tuntemukset pyöriskelivät mielessäni kuin joka suuntaan potkivia hevosia täynnä ollut karuselli. Liikaa vilkkuvaa valoa ja liikettä. Laskin vain jäljellä olevia tunteja, jotka olisin voinut käyttää viisaasti nukkuen, muttakun ei. Jossain välissä joku maaginen olento varmasti löi tajuni kankaalle, sillä kyllä se aamukin sieltä loppujen lopuksi päätti valjeta. Pimeänä ja pirun kylmänä, mutta kuitenkin. Lämpö(pikemminkin pakkas)mittari näytti - 32 astetta. Niskavillat nousivat jo valmiiksi pystyyn, kun ajattelinkin sitä kylmyyden määrää, mikä ulkona vallitsi. Kävi ihan sääliksi kaikkia niitä pikkulintuja, jotka kävivät edellisenä päivänä lintulaudalla ruokailemassa. Miten sellaiset pienet pärjäävät ulkona yöt ja päivät tuommoisessa rätinässä?

Koomassa nuokuttu aamupala, syliin tipahtaneet leivänmurut ja ristissä kulkeneet silmät. Niin sanottu sulava aamu. Kahvikaan ei tuntunut missään, vaikka sekaan laitoin normaalia vähemmän kermaa. Aamulla, ennenkuin istahdimme kolean skodan kyytiin, pihaan kurvasi lähettiauto kyydissään isän tilaama juoksumatto. Kismitti hieman, kun en ehtinyt mokomaa laitetta testaamaan ennenkuin kotoa poistuin. Mutta soon, ehkä tulevana viikonloppuna! Korea 98 kilon elopainon omannut pahviloota oli tuossa tuokiossa raahattu olohuoneen perimpään nurkkaan ja olimme vapaita lähtemään tien päälle. Kaappasin mukaani tyynyn ja viltin, vaikka tiesin, ettei menomatkalla todellakaan nukuttaisi.

Ajomatka sujui rattoisasti lempibändien musiikkia paukutellen sekä kauniita pakkasmaisemia ihaillen. Ajokeli oli kirkas ja aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta aina siihen pisteeseen saakka, kun saavuimme alle 20 pakkas-asteen vyöhykkeelle. Sitten satoikin vaihteeksi lunta. Lähestyimme ilmeisesti Helsinkiä. Hui, perhoset pörräsivät vatsanpohjalla hieman aggressiivisemmin. Keskustassa oli huvittavaa seurata kaoottiselta näyttävää liikennekäyttäytymistä, missa autot valoista liian myöhään liikkeelle lähdettyään joutuivat pysähtymään raitiovaunujen kulkuväylille, blokaten molemmista suunnista tulleet vaunut paikoilleen. Suojatielle pysähdeltiin miten ja milloin sattuu ja ihmiset puikkelehtivat joka välistä, mistä ikinä nyt mahtuivatkaan. Linkit menivät kuumottavan läheltä toisia autoja ja tiet olivat umpijäässä. Jokainen liikennevalo tuntui näyttävät punaista ja paikallaan seisottiin kummallisen pitkään. Ei Jyväskylässä liikenne tuntunut näin tökkivältä! Onneksi meillä oli runsaasti aikaa, joten valoissa seisominen ei nostattanut kenenkään verenpainetta saatikka saanut hikikarpaloita kirpoamaan otsalohkolle.

Saavuimme komeasti puolituntia etuajassa Petrie Art tatuointiliikkeen edustalle. Olo oli ehkä hivenen lamaantunut enkä tajunnut että kohta se olisi menoa. Astelimme sisälle ja tervehdimme liikkeen omistajaa Petrietä. Leveää aussienglantia vääntänyt mies tarjosi meille suuret Darth Vader-kupposet kahvia ja teetä ja ohjasi meidät istumaan pienessä eteisessä seisseelle sohvalle. Hieman myöhemmin paikalle saapui itse artisti; Pyry, joka ujuttautui hetinmiten asettelemaan välineitään paikoilleen urakkaa varten. En saanut herkullista teetä juotua jännityksen takia ollenkaan. Petrie kysyi minulta hetken päästä (rautakangen näköistä olemustani hetken tiirailtuaan), että oliko tatuointi ensimmäiseni. Säpsähdin koomaisesta tilastani ja vastasin myöntävästi hermostuneen naurahduksen kera ja keskityin jälleen pyörittelemään melkein pääni kokoista teekuppiä kylmien käsieni välissä.

Pienen tovin kuluttua Pyry olikin jo valmis ryhtymään hommiin ja minä vaelsin istumaan puujakkaralle jalat vatkaten. Käsiä kylmäsi, mutta jännitys ei tuntunut enää niin painavalta. Iholle mallattiin tatskasta siirtokuva ja eikun menoksi. Kone piti yllättävän kovaa pärinää, mutta onneksi siihen tottui melko nopeasti. Testipätkän ja turhan irvistelyn jälkeen totesin, ettei homma tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut (parmempi niin päin). Pyry ryhtyi hommiin ja minä uppouduin kivun sietämisen saloihin sekä omiin ajatuksiini. Välillä tokaisin miten kyynärtaipeen lähellä tuntui ikävältä ja miten keskellä ei. Muuten lineartin tekeminen oli aika kivutonta hommaa, pikkuisen nipisteli. 

Värittämiseen otettiin käyttöön 4 vai 5- piikkinen terä, joka näytti aika monsterilta verrattuna ääriviivoihin käytetettyyn pikkuterään. Ajattelin että nyt lähtee lapasesta. Jälleen kerran, ei tuntunut pahalta. Yllätyin jopa, kun väritys tuntui alussa jopa kivuttomammalta kuin viivojen teko. Tarpeeksi yhtä kohtaa jynssättyä piti kuitenkin välillä purra huulta ja vetää syvään henkeä. Iho osoitti mieltään. Pahimmalta värityksen osalta tuntui jälleen kyynärtaipeen lähellä ollut musta osio, sekä viimeisten keltaisten väriosioiden lisääminen. Homma oli kuitenkin loppujenlopuksi puolessatoista tunnissa paketissa ja meikä helpottunut ja niin onnellinen. Kuva oli aivan täydellinen, niin kaunis! Niin mun tyylinen!

Kelmutuksen jälkeen jäin odottelemaan kun isän pohkeeseen nakutettiin siluetti pässi. Siinä meni huomattavasti vähemmän aikaa, kuvan ollessa kokonaan musta. Pian olimme molemmat raajat jäykkinä jöröttämässä ulkona pakkasessa, onnesta soikeina. Ryntäsimme seuraavaksi syöpöttelemään lähimpään kuppilaan ja treffasimme Jerrin kanssa. Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa !

Illalla koitti vielä päivän toinen kohokohta. Slipknotin Hartwall keikka. Lyhyestä virsi kaunis; älyttömän energinen esiintyminen, enkä yhtään ihmettele miksi, sillä bändi aloitti Euroopan kiertueensa Helsingistä. Saimme aimon annoksen uusia sekä vanhoja biisejä, upean valoshown, ylistystä ja yleisö oli aaaiivan fiiliksissä. Omakin jalka taisi vipattaa hieman aggressiivisesti lattiaa vasten. Joululahjaksi saaneet kiikaritkin pääsivät käyttöön ja kyllä kelpasi tiirailla lähietäisyydeltä (mutta oikeasti kaukaa), miten ne Slipknotin ukkelit siellä lavalla hyppelehtivätkään. Mahtava keikka, aivan upea. Saas nähdä milloin bändi nähdään Suomessa seuraavan kerran, sillä tämän kiertueen jälkeen nuo uhkaavat jäädä monen vuoden tauolle, nyyhkis.

Keikan jälkeen palasimme takaisin hotellille ja hyvin nukutun yön (voisin pölliä semmoisen sängyn mukaani sieltä huoneesta seuraavalla kerralla, oli niin hyvä nukkua) sekä HuviRetkessä syödyn aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Jyväskylään. Aivan upea viikonloppu - sekä viikon aloitus. Kiitos siitä vanhemmille ja varsinkin iskälle <3

Huomenna minun viikkoni jatkuu normaalisti töiden parissa! Ei muuta kuin oikein mukavaa viikkoa teille muillekin! :)