Se on kuulkaas kevät! Ulkona lämpötilat kiirivät lähemmäs kahtakymmentä, puissa on valtoimenaan hiirenkorvia ja mikä parasta; aurinko nousee jo viiden jälkeen kuikuilemaan horisonttiin. Upeaa herätä siihen, kun ulkona on valoisaa ja aukinaisen ikkunan välistä sisälle tulvii raikasta kevätilmaa ja korviin kantautuu talitintin iloista titityytä. Ei voi päivä alkaa paremmin.
Työmatkat taittuvat kevyesti jo hupparilla, eikä farkkujakaan näillä keleillä kohta tohdi vetäistä enää jalkaan - se kostautuu päivällä kotiin fillaroidessa, kun yllättäen ylämäkeen polkiessa tuleekin tuskaisen kuuma. Koitappas sitten hikisenä eteisessä polkea mokomia kireitä pöksyjä pois kintuista. Niimpä, ihanat makkarankuoret.
Tuntuu toisaalta, että kevät on omalta osalta kurvannut ohitse pienellä ylinopeudella. Olen aamusta iltapäivään töissä ja kotiin päästyäni jaksan juuri ja juuri jumpata ja tehdä itselleni ruokaa. Sokka on kertakaikkiaan poikki, eikä uloskaan tule eksyttyä töiden ohella läheskään joka päivä. Työmatkoja taitan kymmenisen kilometriä päivässä, mikä käy kyllä vallan mainiosti jo päivän kuntoilusta. Silti, harmittaa aina ulos mennessäni nähdä, miten ne hiirenkorvat puhkeavat jo kohta lehdiksi ja nurmikko vihertää. Kevät on paras vuodenaika, kaikki alkaa alusta ja puhtaalta pöydältä. Osaisinpa elää hetkessä paremmin.
Kävimme erään ystäväni kanssa läheisessä metsässä - jonka löysimme randomin haahuilun kautta - valokuvailemassa ja seikkailemassa. Kun istahdin keskellä havupolkua maanneen kiven reunalle ja hiljennyin, tuntui kuin kaikki taakat ja huolet olisivat kaikonneet raikkaan kevättuulen matkaan. Suljin silmäni ja käänsin kasvot kohti puiden lomasta pilkottanutta lämmintä kevätaurinkoa. Tuntui että aika olisi pysähtynyt ja mieli painanut reset- nappulaa. Olisin voinut jäädä istumaan kyseiselle lohkareelle pidemmäksikin aikaa, niin hyvältä se tuntui. Kyllä luonto on ihmeellinen paikka rauhoittua, pitää eksyä tuonne polulle uudemman kerran. Kyseiseltä metsäreissulta laitan teille tänne seuraavassa postauksessa lisää kuvia, niistä tuli tosi kivoja!
Työmatkat taittuvat kevyesti jo hupparilla, eikä farkkujakaan näillä keleillä kohta tohdi vetäistä enää jalkaan - se kostautuu päivällä kotiin fillaroidessa, kun yllättäen ylämäkeen polkiessa tuleekin tuskaisen kuuma. Koitappas sitten hikisenä eteisessä polkea mokomia kireitä pöksyjä pois kintuista. Niimpä, ihanat makkarankuoret.
Tuntuu toisaalta, että kevät on omalta osalta kurvannut ohitse pienellä ylinopeudella. Olen aamusta iltapäivään töissä ja kotiin päästyäni jaksan juuri ja juuri jumpata ja tehdä itselleni ruokaa. Sokka on kertakaikkiaan poikki, eikä uloskaan tule eksyttyä töiden ohella läheskään joka päivä. Työmatkoja taitan kymmenisen kilometriä päivässä, mikä käy kyllä vallan mainiosti jo päivän kuntoilusta. Silti, harmittaa aina ulos mennessäni nähdä, miten ne hiirenkorvat puhkeavat jo kohta lehdiksi ja nurmikko vihertää. Kevät on paras vuodenaika, kaikki alkaa alusta ja puhtaalta pöydältä. Osaisinpa elää hetkessä paremmin.
Kävimme erään ystäväni kanssa läheisessä metsässä - jonka löysimme randomin haahuilun kautta - valokuvailemassa ja seikkailemassa. Kun istahdin keskellä havupolkua maanneen kiven reunalle ja hiljennyin, tuntui kuin kaikki taakat ja huolet olisivat kaikonneet raikkaan kevättuulen matkaan. Suljin silmäni ja käänsin kasvot kohti puiden lomasta pilkottanutta lämmintä kevätaurinkoa. Tuntui että aika olisi pysähtynyt ja mieli painanut reset- nappulaa. Olisin voinut jäädä istumaan kyseiselle lohkareelle pidemmäksikin aikaa, niin hyvältä se tuntui. Kyllä luonto on ihmeellinen paikka rauhoittua, pitää eksyä tuonne polulle uudemman kerran. Kyseiseltä metsäreissulta laitan teille tänne seuraavassa postauksessa lisää kuvia, niistä tuli tosi kivoja!
Tuntuu myös todella hassulta, ettei mulla ole tänä kesänä oikeastaan lomaa. Töitä kyllä riittää, mistä olen kiitollinen, mutta taitaapi rannalla köllöttelyt jäädä minulta vähän vähemmälle - vaikka rantakuntoon olen kovasti koittanutkin päästä! Onneksi viikonloput ovat kuitenkin vapaita, ehkä se meikäläiselle riittää. Huomenna on vapaapäivä ja perjantaiksi suuntaan taas aamu kuudeksi töihin. Onneksi pian on viikonloppu ja ihana ystäväni Alma tulee kanssani käymään Saarijärvellä <3 Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!
